siipi enkelin taivaallisen.
En onnestain puhua saata,
vain vierivät kyyneleet.
Laski enkeli helmaani lapsen,
pojan pienen suloisen,
näin vieläkin äidiksi minut
yhä uudelleen siunaten.
Tästä kiittää en kylliksi saata
Pyhän Jumalan rakkautta,
sillä kalleinta olen saanut,
aivan keskeltä taivasta.
---
Sain tämän runon eräältä lasten kerhokaverilta, joka sai hiljattain itsekin viidennen lapsen. Tässä runossa on
tosi kauniisti ilmaistuna tämän hetkinen onnen ja kiitollisuuden tunne siitä, että sain vielä kerran kokea syntymän ihmeen. Halusin jakaa sen näin teillekin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti