
Veljien konferenssista jäi päällimmäisenä mieleen Kåren kehotus tarttua iankaikkiseen elämään niissä monissa pienissä arkisissa tilanteissa, joita kohtaamme päivittäin ja siunaamaan toisiamme tässä ja nyt. Kokouksessa laulettiin Mantelinkukan laulu 603, joka on lämmin kehotus samaa
n.
1. Päivämme lyhyt pian se pimenee,
hetkinen vain, niin kuolo lähenee.
Kun taivaan tiellä kohtaat veljiä,
niin ole heille hyvä, lempeä.
2. Ahkerat kädet sua auttoivat.
Oi, anna niille kiitos, kunnia.
Ystävä tuo pian pois on luotasi.
Vaiva, työ vaihtuu ikilevoksi.
3. Sydämet, jotka meitä lähinnä,
kohta jo lyövät viime lyöntinsä.
Siis anna heille tänään kukkia,
sä tiedät, kukat tuovat iloa.
4. Veljien jalat täällä astuvat
polkuja jyrkkiä ja ahtaita.
Jos joku ottaa harha-askeleen,
niin muista: virheitä myös sinä teet.
5. Veljien vikoihin ja puutteisiin
sä älä takerru niin helposti,
vaan unohda ne ja tee veljille,
mitä on Herra tehnyt sinulle.
Henry A. Tandberg