Veljien konferenssista jäi päällimmäisenä mieleen Kåren kehotus tarttua iankaikkiseen elämään niissä monissa pienissä arkisissa tilanteissa, joita kohtaamme päivittäin ja siunaamaan toisiamme tässä ja nyt. Kokouksessa laulettiin Mantelinkukan laulu 603, joka on lämmin kehotus samaan.
1. Päivämme lyhyt pian se pimenee,
hetkinen vain, niin kuolo lähenee.
hetkinen vain, niin kuolo lähenee.
Kun taivaan tiellä kohtaat veljiä,
niin ole heille hyvä, lempeä.
2. Ahkerat kädet sua auttoivat.
Oi, anna niille kiitos, kunnia.
Ystävä tuo pian pois on luotasi.
Vaiva, työ vaihtuu ikilevoksi.
3. Sydämet, jotka meitä lähinnä,
kohta jo lyövät viime lyöntinsä.
Siis anna heille tänään kukkia,
sä tiedät, kukat tuovat iloa.
4. Veljien jalat täällä astuvat
polkuja jyrkkiä ja ahtaita.
Jos joku ottaa harha-askeleen,
niin muista: virheitä myös sinä teet.
5. Veljien vikoihin ja puutteisiin
sä älä takerru niin helposti,
vaan unohda ne ja tee veljille,
mitä on Herra tehnyt sinulle.
Henry A. Tandberg
Mulle jäi nimenomaan toi laulu päällimäisenä mieleen! Tosi hyvät sanat ja ajatus.
VastaaPoistatietäspä melodian tohon lauluun... laulappa vähän alkua
VastaaPoistaJep, hirmu hyvä laulu!
VastaaPoistaMatti...ootas... didididii di dii di dii di dii, dii dii dii dii di dii di di di dii...saitko sävelestä kiinni?
tossa just lauloin!:):) Kiitos vaan!
VastaaPoistaLEa